Julkaistu 31.7.2025 klo 18.00.
Oslo on enimmissä määrin kevätkaupunki, kieltämättä. Ja varsinkin kesäkaupunki... Se voi olla sitä pitkälle myöhäiseen syksyyn. Eräs kevään merkki on lämpenevien ilmojen myötä vahvistuvat kaupungin tuoksut. Luonto herää ja kaupunki herää pitkäaikaisesta horoksestaan. Tuoksuja varhaisempaa on lopputalven ja alkukevään merenrantakaupungin taivaalla kirkuvat lokit, kaikenlaiset argarit ja marinukset ja ridarit. Kaikissa asumissani pääkaupungeissa, Helsingissä, Tallinnassa, Tukholmassa ja nyt täällä Oslossa lokit toivottavat alkavan kevään tervetulleeksi lisääntyvällä hätäisellä kirkunallaan valkoisia ympyräkaarroksia taivaalla tehden.
Muistan kuinka stadilaisena pikkupoikana mittasin kävelyretkilläni Kalevankatua ja muutenkin Rööperin seutua. Keväällä ja etenkin kuumina kesäpäivinä, ja vaikka tuulenvire ei käynyt merenlahdelta, muistan ihmetelleeni nenääni kantautuvaa palaneen sianihran hajua - tai ehkä paremminkin vahvaa tuoksua - sen alkuperää. Samaa tuoksua esiintyi kyllä talvipakkasillakin, mutta ehkä juuri keväästä/kesästä johtuen nuo tuoksut syöpyivät kaikkein vahvimmin muistiini.
Myöhemmin minulle selvisi sen alkuperä: Koffin Hietalahden oluttehdas, käymistuote, alkoholin palaminen, teollinen tuottaminen, ohrainen mäski. Viime kädessä ei perin vastenmielinen, kitkerän viljainen kylläkin. Ei yhtä houkutteleva kuin Sturenkadun Meiran kahvipaahtimon ja maustetehtaan tuoksut. Sama paahtuneen kahvipavun tuoksu kantaa lähistön asukkaiden sieraimiin Vuosaaren Pauligin tehtaalta tänään. Muistan vielä pidempää hamasta lapsuudestani koilliskaupungissa Koskelassa Kunnalliskodintiellä ja lähistöllä Elannon leipomon sokerileivonnaisten tai tuoreen vastapaistuneen leivän utuiset marraskuiset tuoksut 1970-luvun alussa. Samat tuoksut aisti keväällä kovien pakkasten ja ankaran lumitalven jälkeen.
 |
Freian makeistehdas Rodeløkkassa keväällä lumien sulattua ("Mutta kun eihän niitä lumia nykyään juuri ole!") |
Kevään vuotuista saapumista muistelee myös Agneta Soleim viime vuoden kevään viimeisessä OBOS-bladetissa. Lehti taitaa olla painosmäärältään Norjan suurin aikakausijulkaisu, ja Soleim on sen päätoimittaja. Hän muistelee sitä erityisinä tuoksuina. Kirjoituksessaan Duften av Oslo (04/2024) hän tunnistaa kevään tulon Freian makeistehtaan tuotantotuoksuista, kun makeislinjalla syntyy suklaata ja muita makeisia. Tehtaan tuoksut ovat osa päätoimittajan rakkaudenosoitusta asuinkaupunkiaan kohtaan. Hänen pyöräillessä lähiöissä tai läpi kaupungin kestustan kesäisissä vaatteissa hän tunnustaa vilpittömän rakkautensa Osloa kohtaan. Ja kun kesä on ottanut Oslon todelliseen otteeseensa, näyttäytyy tämä pohjolan piskuinen kaupunki kuin tutut, todelliset eurooppalaiset metropolit. Ihmiset kuoriutuvat talvinahoistaan ja kokoontuvat yhdessä oslolaisiin ravintoloihin ja kahviloihin, kilpailevat siitä, kuka saa parhaimman pöydän ravintolaterassilla lämpöisten auringonsäteiden hivellessä ihoa. Ulkoilevat ja urheilevat - mutta sitä oslolaiset toki tekevät ympäri vuoden.
Hänelle kevään tuoksut vievät kouluaikaan 1990-luvulle. Hänellä on nostalginen suhde Freian saklaapatukoihin. Olkoonkin, että Freiaa arvostellaan tänään, kuten Fazeria Suomessa, sotaakäyvän Venäjän kanssa käydystä kaupasta ja voiton maksimoinnista. Agneta kertoo, kuinka muistoihin liittyy paljolti se, että hän aloitti koulunsa samassa rakennuksessa, jossa suhlaatehdas oli. Ankarista ranskan opettajista ei enää ole tietoakaan, on vain Oslon tuoksuja, jotka voi suotuisalla säällä astia Rodeløkkasta toiselle puolelle kaupunkia. Samansuuntaisia tuoksuja - sokerileipomusten ja tuoreen leivän - jokainen varhaisaamun junalla 1980- ja 1990-luvulla Kööpenhaminaan saapuva aivan varmasti tunsi, minkä minäkin - tämän kirjoittaja - Agnetan tavoin olen valmis vahvistamaan.
 |
| Omanapuut kukkivat toukokuussa Hovedøyalla |
Minulla itselläni on vahvoja kevättuntemuksia rakasta kotikaupunkiani kohtaan. Kevät on toisaalta saapuvan kesän merkki, se on odotusta, mutta samalla itsenäinen vuodenaika ja jo siksi tärkeä. Ei välttämättä itselleni rakkain vuodenaika, koen sen monessa mielessä raskaana ja alakulo valtaa mieleni usein keväisin. Mutta luulen, että se on kaipuuta suurimmalle osalle meistä pohjolan asukkaista, pohjatonta kaipuuta valoon ja lämpimiin päiviin, jotka kestävät aina vain valitettavan lyhyen ajan. Pentti Saarikoski totesi joskus, että pohjoisessa ihmiset odottavat niin kiinteästi ja kiihkeästi kesää, etteivät huomaa, kuinka se on pian mennyt ja on poissa. "Syksy näkyy kesän läpi" niin, ettemme välttämättä osaa kesästä oikein nauttia.
Toukokuu on kukkivia omenapuita ja tuoksuvia sireenejä. Viimeisen tiedon mukaan sireenille on esitetty sodanjulistus Oslon kaupunginvaltuustossa, sillä jotkut edustajat pitävät sitä uhkana ja tänne kuulumattomana pelottavana vieraslajina. Luonnollisesti tämä on herättänyt vastakaikua, sillä asiantuntijoiden mukaan sireeni on varsin heikosti laajalle leviävä kasvi.
Oslo on toisaalta kontradiktio, kuten kaikki maailman pääkaupungit. Eräs Oslon kontradiktio - siis ristitiriita - on yleisesti tiedossa oleva, mutta miltei kaikkien vaikeneva huumeongelma. Rahaa on, ja se näkyy myös kielteisessä mielessä jokapäiväisessä katuelämässä päihteiden käyttönä. Oslo ei ole yksin. Tiedämme, että yhteiskunnallisena lieveilmiönä se vaivaa monia maailman metropoleja. Samassa kielteisessä mielessä se on samaa nykypäivää vaikkapa Helsingin Kaisanimessä, Narinkkatorilla tai Tallinanaukiolla... Yksityiskodeista puhumatta. Se ei ole lamaannuttava ongelma eikä sitä pidä liikaa alleviivata tai painottaa sen kielteistä sisältöä, mutta se on olemassa oleva ongelma, jolla on yhteiskunnalliset syyt ja seuraukset.
Kevät on siis lisääntyvää pössyä tuoksua oslolaisessa kadunkulmassa kuin kadunkulmassa. Vahvistuvasta imelänpistävästä tuoksusta kadulla tai puistossa tietää kesän jolkuttaen tulevan. Satut istumaan johonkin puistonpenkille, ja kohta rientää asiakas kysymään sinulta "D´ ye´ve a smoke?" Merkkinä ostospaikasta - olen pannut merkille - on usein kaupunkisähköpotkulauta valot päällä ikään kuin osoituksena "Täältä sitä saa!" Tämä on puhdasta empirismiä, mutta näin on useammin käynyt. Sähköpotkulautoja valot päällä parkkeerataan kyllä myös talojen porttikonkeihin ja seinustojen viereen... Ja höpöruohon katku johtaa paikalle.
Syöksykäämme kesään ja nauttikaamme olemisesta. Missä ikinä sitä vietämme.
 |
Puiston siimekseen pysäköity myynnin merkiksi? |
PS: Tähän blogiin kirjoittelu on ollut vaisua. Paljolti siksi, että tämän blogin pitäjänä minulla on ollut tarpeeksi työntäytteiset päivät. Puolen vuoden arkipäiväistä kieliopiskelua ja käsikirjoitusten kirjoittamista ja koostamista. Tästä kuitenkin vaivihkaa eteen päin.
 |
| OBOS-bladet 04/2024 |
Kommentit
Lähetä kommentti